maanantai 15. syyskuuta 2014

Sipoonkorven syys-rogaining

Olinkin sitten koko rahan edestä, 18 km / 3h40m. Suossa kahlaamista, nelivetoa ja yksi totaalinen eksyminen. NCTM:n kisajohtaja Terho fiilisteli maalissa, oli käyny tekeen vajaa 3h lenkn. Pirun siistiä!

Näin summasin viime sunnuntaina (14.9.) järjestetyn syys-rogaining -tapahtuman veljelleni tekstiviestitse kotimatkalla. Veljeni oli määrä osallistua tapahtumaan parinani, mutta joutui jäämään kotiin toipumaan flunssakuumeesta.

Lähdinkin lopulta yksin seikkailemaan aurinkoiseen syyssäähän elämäni ensimmäiseen rogaining-tapahtumaan Kuusijärvelle ja Sipoonkorpeen.


Huolimattomuuden luomat huterat perusteet


Ensimmäisen harmituksen aihe valkeni minulle aamupuuroa syödessä, kun tajusin tapahtuman sijaitsevan Vantaalla. Eipä Vantaassa sinällään mitään vikaa ole, mutta muistin matkakorttini saldon olevan nolla, eikä minulla ollut aikaa käydä lataamassa sille rahaa. Maksoinkin itseni kipeäksi täysihintaisesti paperilipusta (5 € / suunta), kun olisin saanut leimata rahaa sisältävällä opiskelijamatkakortilla reissun reilu kolme euroa halvemmalla / suunta.

Matkalla Kuusijärvelle ehdin myös surra sykevyön unohtamista kotiin.

Koska seutulinja 731 kulkee sunnuntaiaamuna vain tunnin välein, saavuin lähtöpaikalle hyvissä ajoin ja ehdin mm. bongata maalileimuksen sillan alla. Eipähän tarvitsisi sitä etsiä, jos maaliin juostessa tulisi kiire.

Vaihdoin nastarit ja säärisuojat jalkaan, rekisteröin emit-korttini sisään, infosin veljeni poissaolosta ja kävelin lähtöön. Tavanomaisesta rogaining-kisasta poiketen erillistä reitinsuunnitteluaikaa ei olisi, vaan suoritusaika lähtisi juoksemaan heti kun kartan sai käteen.

Alustava reittisuunnitelma piirretty jälkikäteen, koska
oranssi yliviivaustussi ei näkynyt skannatussa kuvassa.
(Vaihdoin tussia ekan rastiväliviivan jälkeen). GPS-käyrä
värikoodattu ja liimattu kartan päälle Quickroute-ohjelmalla.

Olin kuitenkin päättänyt käyttää hetken alustavan reitin piirtämiseen, ja hyödynsin järjestäjien merkkaustusseja ja viivaimia viiden minuutin ajan. Kisatärinä oli kuitenkin sen verran korkea jo tässä vaiheessa, enkä malttanut laskea piirtämääni matkaa, vaan vetelin viivoja rastien välille täysin fiilispohjalta.

Olin suunnitellut (lue toivonut) juoksevani kahden tunnin aikana n. 13–15 kilometriä. Laskin jälkeenpäin kotona piirtämäni reitin olevan linnuntietä reilu 14 kilometriä (+ 10–20 % kokonaismatkaan reitinvalinnoista riippuen). Hyvänä päivänä minun nykytaidollani ja -kunnollani arvioisin siihen menevän kolmisen tuntia Sipoonkorven maastossa. Ahneella on mielenkiintoinen loppu.


Pikkuvirheistä kasvaa upottava suo


Kun lopulta pääsin matkaan, piti totutella vieraaseen mittakaavaan (1:11 750 tavallisen suunnistuskartan 1:10 000 sijaan) ja vinosti (40 astetta vastapäivään) kartan sivuihin nähden kulkevaan pohjois–etelä-suuntaan. Amatöörin tekosyitä joku sanoisi. Kiersin kuitenkin ensimmäiselle rastille (20) polkuja pitkin ajassa 10´53.

Kaksi seuraavaa rastia (32 ja 21) löytyi hitaasti, mutta varmasti. Sen jälkeen suuntasin nopealle latupohjalle ja lähdin risteyksestä, jota en mukamas edes huomannut, 90 astetta väärään suuntaan.

Rastille 91 paistoi lämmin aamuaurinko ja fiilis oli hyvä. Sinne sattui samaan aikaan eräs senioripari, joka päivitteli ääneen hyvää retkeily- ja evässyöntisäätä. Avokalliolta olikin hyvä lasketella alas ja avata päivän suokahlaussaldo ajassa 46´55.

Rasti 72 oli mukamas niin ylhällä rinteessä, että suon ylityksen jälkeen piti kiivetä jyrkänteiden välistä ylös asti ja pyöriä viisi minuuttia ympyrää ennen leimaamista. Tässä vaiheessa GPS:n näyttämä matka ei ollut vielä edes viittä kilometriä ja suunnitellusta reitistä oli takana vasta neljännes, joten päätin nauttia syyssäästä ja suunnistuksesta koko rahan edestä, ja siirtyä suosiolla neljän tunnin sarjaan.

Jälkiviisastelu: Jyrkänteen seuraaminen olisi ollut helpompaa alhaalta käsin.

En ollut saanut soista tarpeekseni, vaan kipitin maakaasulinjaa pitkin kohti avoimempia seutuja. Kahden pisteen rastia (23) hakiessa uin jo polviani myöten raikkaassa suovedessä.


Vaikeuksien kautta epätoivoon


Suolta ylös rastille 53 ponnistellessani katkesi ajatus täysin. Polun kutsu oli liikaa ja jatkoin sitä pitkin itään liian pitkään. Kun vastaan tuli komea jyrkänne, samaistin sen lounaisemmaksi kampajyrkänteeksi ja lähdin nousemaan sen viertä rastilleni. Olin näkevinäni johdattelevan notkonkin, tosin melko laakean, mutta rastia ei vaan löytynyt. Otin taas pyörimistaktiikkani käyttöön, kunnes lopulta oivalsin olevani liian idässä.

Kirsikkana kakun päälle päätin korjata pummini luottamalla kompassin sijaan omaan suuntavaistooni. Lopulta kyllästyin pyörimiseen, otin suunnan pohjoiseen takaisin suon reunaan ja aloitin alusta rastinoton tällä kertaa 70 metriä aikaisemmin.

Jälkiviisastelu: Keskity ja katso kompassia!

Seuraava rasti (75) löytyi suhteellisen hyvin, mutta muutama sydämenlyönti jäi väliin, kun leimasinkin avokallion päällä suokaistaleella rastin numero 37 ajassa 1:48´40. Maalissa varmistui, että rastinviejiltä olivat menneet rastileimasimet sekaisin.

Rastille 75 sattui samaan aikaan toinenkin soolosuunnistaja, joka jatkoi leimauksen jälkeen etelään. Minäkin olin traumatisoitunut soista sen verran, että päätin poiketa suunnitelmastani ja oikaista suoraan rastille 76.

Polulla pysyminen oli paikoin vaikeaa, mutta pääsin lopulta polun risteykseen 76:n kaakkoispuolelle, johon tapaamani soolosuunnistajakin oli pysähtynyt lukemaan karttaa. Suuntasin luottavaisin mielin luoteeseen ja yritin pysyä perillä lukuisista jyrkänteistä.

Kasetti meni kuitenkin solmuun lopullisesti suon laidalla, kun se ei sopinutkaan enää karttaan tai oletettuun sijaintiini (olin kuvitellut nousseeni rastille 70 metriä pohjoisemmasta suonotkoa pitkin). Nauhasotkua lisäsi soolosuunnistajan jatkaminen "väärään" suuntaan ja määrätietoisen näköinen suunnistajapari, joka juoksi minua vastaan.

Jälkiviisastelu: Opettele edes palaamaan omia jälkiäsi takaisin.

Déjà-vu all over again. Lopetin jälleen kerran kompassin systemaattisen käytön ja kaiken muunkin järkeilyn ja aloin säntäillä sinne tänne. Vartin pyörimisen jälkeen löin hanskat tiskiin ja otin suunnan länteen takaisin maakaasulinjalle.


Sisua ja kramppeja


Maakaasulinjalle lopulta löydettyäni huomasin lukea karttaa tarkemmin ja tajusin, että leveämpi ura päättyy 74 juurella. Jatkoin pohjoiseen, paikansin tarkasti itseni, työnsin tappiomielialan sivuun ja päätin jatkaa suunnitelmaani rastista 74 alkaen.

Leimauksen tuoman endorfiinipiikin vuoksi tein turhan kiipeämisen avokallion päälle, josta laskeuduin takaisin alas kohti rastia 93. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut kolmisen tuntia, joten Bisajärvelle päästyäni päätin kiusata itseäni hieman lisää ja koukata hakemaan rastin 35.

Rastin 73 jälkeen ehdin ihmetellä, miksen ollut piirtänyt reitilleni seitsemän pisteen arvoista rastia 71, joka näytti pitkän jyrkänteen vuoksi helpolta löytää. Suuntasin siis sinne vaikka jalat alkoivatkin krampata tässä vaiheessa. 1,2 litraa juomaa neljän tunnin reissulle on minulle liian vähän, joten jos olisin tiennyt etukäteen viipyväni metsässä niin pitkään, olisin sovittanu liiviini pullojen lisäksi juomarakon.

Muistin, että geeleissä on myös suolaa, joten söin neljännen geelini ja join kulauksen vettä päälle. Kramppauksen ja tankkauksen takia pohjoisen latupohjalle tähtäävä kurssini kääntyi länteen ja tein turhan koukun ennen kuin pääsin polulle.

Krampit hellittivät kävellessä ja rasti 71 löytyi hyvin ajassa 3:20´21. Uskalsin ottaa juoksuaskelia ja laskettelin kohti ylijännitelinjaa – joka kulkikin suon yli. Suon itäpuolella kulkeva polku olisi ollut parempi valinta rastille 33.

Minulla oli vielä puoli tuntia aikaa, joten päätin kerätä rastit 51 ja 30 ennen maalileimausta. Kramppailevista jaloista huolimatta jaksoin juosta päällystettyä tietä pitkin suunnistajaparin kiinni. Rasti 51 oli melkoista hakemista meiltä kolmelta, jälkikäteen GPS-käyrää lukiessa huomasin, että olimme nousseet liian aikaisin rinteeseen. Ilmeisesti tiellä menee useampi risteys etelään, sillä nousimme rinteeseen selvästä risteyksestä.

Jälkiviisastelu: Hups, toivottavasti kotirauha ei rikkoontunut.

Viimeisellä rastilla 30 hämmennystä aiheutti rastilipun sijainti. Olin lukenut nopeasti rastimäärettä ja ajattelin lipun sijaitsevan aukean itäreunassa, mutta tarkemmin katsottuna se olikin vesialueen itäreuna.

Vaikka aikaa olikin runsaasti, niin juoksin maaliin ja imin viimeisetkin voimat itsestäni. Maalissa odotti onneksi järjestäjien herkkupöytä, josta en tosin uskaltanut ottaa muuta kuin mehua. Onneksi olin jättänyt varustekassiini hummus-tomaattileipiä ja banaaneja, jotka maistuivat Kuusijärven parkkipaikan reunassa taivaallisilta.

Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen saavutin sijan 40/53 neljän tunnin sarjassa 83 pisteellä.

Pääasia on kuitenkin, että sunnuntain rasvanpolttolenkin pääsi tekemään hauskassa tapahtumassa. Toivottavasti näitä matalan kynnyksen rogaining-tapahtumia järjestetään jatkossakin ja tieto tapahtumista löytää minut jatkossakin. Tästä löydöksestä saan kiittää tapahtuman järjestäjiä, jotka keksivät ilmoittaa siitä Helsinki Trail Running Club -ryhmässä.


Päivitetty lisäanalyysi


Nyt (16.9.) järjestäjät ovat julkaisseet myös rastit väliaikoineen. Piirtelin kärkisuunnistajien reittejä kartalle ja laskin reittipituuksia. Sekä kahden että neljän tunnin sarjojen voittototeutuksissa kerätään lähin viiden pisteen rasti (51) ensimmäisenä ja kiertosuunta oli muutenkin vastapäiväinen omaan syherööni verrattuna.

Kahden tunnin kärkijoukkueiden reittitoteutus.
Kahden tunnin sarjan voittaja keräsi 116 pistettä. Matkaa reitillä on 13,9 kilometriä linnuntietä pitkin ja se on piirretty yllä olevaan kuvaan violetilla. Kakkos- ja kolmossijalle yltäneet suunnistajat olivat valinneet keskenään identtisen reitin. Se on piirretty karttaan sinisellä.

Neljän tunnin kärkijoukkueiden reittitoteutus.
Neljän tunnin sarjan kärjiltä on jäänyt vain muutama rasti hakematta. Voitokkain toteutus (violetti reitti) jätti keräämättä kaksi vitosen rastia. Pisteitä kertyi 158 ja matkaa linnuntietä 22,4 kilometriä. Toiseksi tullut tiimi (sininen reitti) jätti keräämättä neljä rastia, mutta suosimalla arvokkaampia rasteja jäi lopulta vain pisteen päähän voittajasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti