torstai 22. elokuuta 2013

Mittanauha ja miinuskalorit

Viime aikainen kirjoittelu lihavuudesta ja terveydestä sai minutkin tarttumaan viimein näppäimistöön. Helsingin Sanomat kirjoitti jo heinäkuussa, että ylipainoisena pysyminen on kovaa työtä. Elokuinen artikkeli "Terve ja lihava" sekä ravitsemusasiantuntija Patrick Borgin Health at every size + laihtumisen vastustaminen -kirjoitus samaisesta aiheesta tutustutti minut HAES-käsitteeseen.

Sokeasti painoindeksiä tuijottamalla 186 cm pituinen henkilö on
normaalipainoinen painaessaan 64,0 - 86,4 kg. (Lähde: Wikipedia)


Tähdennettäkööt nyt heti alkuun, että en ole kokenut missään elämäni vaiheessa olleeni lihava, enintään hieman ylipainoinen. Viime marraskuussa, aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen, astuin vaa'alle ja sain 86 kilon elopainollani painoindeksiksi 24,9, joka keikkuu juuri ja juuri lievän ylipainon alapuolella.

Helmikuussa kävin ottamassa tarkemmat lukemat kehostani, jolloin InBody kehonkoostumusanalyysi antoi painoindeksiksi 24,1 ja rasvaprosenttiksi 21,5. Olen siis normaalipanoinen, mutta kannan erityisesti keskivartalossani rasvaliikakiloja.


Kerro, kerro kuvastin


Aamupainoni on tällä hetkellä 80 - 81 kiloa. Vaikka paino on pudonnut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana maltilliset viisi kiloa, tuijottaa peilistä takaisin sama muodoton ja keskivartalosta pyöreä nuori mies. Tai niin ainakin minusta tuntuu, mitään (systemaattista) todistusaineistoa valokuvien tai muiden mittojen muodossa minulla ei ole.

Painonpudotus ja kehonmuokkaus ei ole koskaan ollut päämotiivina liikunnan lisäämisen suhteen. Kylmä totuus on kuitenkin, etten ole tyytyväinen peilikuvaani. Lisäksi missään harrastamassani ja arvostamassani urheilulajissa ei ole hyötyä liikakiloista, joten kehittyäkseni paremmaksi juoksijaksi tai leuanvetäjäksi ylimääräisestä rasvakudoksesta eroon pääseminen tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan.


Rasvaa jenkkakahvoista


Tartun härkää sarvista ja alan laihduttaa. Millekään superdieetille en aio ryhtyä, enkä ala laskea kaloreita ainakaan ennen marraskuuta. Jatkan samalla tavalla, kun tähänkin asti, mutta teen kaikkea enemmän ja paremmin.

Lupasin jo edellisessä postauksessa syödä enemmän ituja ja lehtivihanneksia. Opettelen syksyn aikana popsimaan pähkinöiden sijaan enemmän porkkanaa ja vähentämään kasviöljyjen käyttämistä paistamisessa ja salaattikastikkeissa.

Kiristäminen ei ole kituuttamista. Elämäntapojaan voi
viilata ja höylätä tuntematta oloaan ankeaksi.


Kulutan kaloreita treenaamalla entistä enemmän ja keskityn nukkumaan säännöllisemmin. Kirjaan Movescount-palveluun vähintään 3000 kilokalorin edestä aktiivista liikuntaa joka viikko. Nukun vähintään seitsemän tuntia joka vuorokausi ja herään viimeistään klo 9 vapaapäivinäkin.


Mittaamisen mielekkyys


Mutta miten mitata rasvanlähtöä, jos pelkkä puntariin tai peiliin tuijottaminen ei riitä? "Olen 30 % tyytyväisempi ulkomuotooni vuoden loppuun mennessä" -tavoitteen toteutumista on hankala arvioida.

Rasvaprosentin mittaaminen on epätarkkaa, työlästä tai kallista, joten se ei tule tällä kertaa kysymykseen. Niinpä katse kääntyy mittanauhaan ja vyötäröön. Jo helmikuisessa Inbody-mittauksessa tutustuin WHR:ään, vyötärö–lantio-suhteeseen, joka on minulla edelleen 0,89. Myös vyötärö–rinta-suhdetta voisi käyttää ruumiinrakenteen seuraamiseen, mutta rinnanympäryksen mittaaminen yksin on varsin epätarkkaa vyötärön ja lantion mittaamiseen verrattuna.

Otankin loppuvuoden tavoitteeksi pienentää WHR:ää 0,85:een ja absoluuttista vyötärönympärystä kolmella sentillä nykyisestä 92 senttimetristä 88 senttiin. Lisäksi muutan lihaskuntoharjoitteluani suuntaan, joka toivottavasti lisää kestävyyden sijaan enemmän maksimivoimaa ja lihasmassaa. Tästä lisää syyskuussa, kunhan saan ohjelmasta lisää kokemusta ja saan luvan käsitellä seuraavan kirjavinkkini täällä blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti